Suoli aiheuttaa mulle huolia

Siinä vaiheessa, kun ihminen googlailee lähes päivittäin erilaisista suolisto-ongelmista ja runoilee hakusanoiksi mm. riimin ”sipuli ripuli”, niin tietää, ettei oo kaikki ihan kunnossa. Mun vatsa on alkanut taas oireilemaan enenevissä määrin enkä oikein tiedä mitä kautta tätä taas lähtis selvittämään missä syy luuraa ja mikä ruoka-aine ei kenties sovikaan.

Kärsin joskus vuosina 2005-2008 monennäköisestä vaivasta ja minulla oireili sekä nivelet, että suolisto. Tuolloin tutkittiin mm. laktoosi-intoleranssin, keliakian, Crohnin taudin ja Colitis Ulserosan mahdollisuudet ja nivelpuolella epäilyä heitettiin niin nivelreuman, borrelioosin kuin Ehlers Danlossinkin suuntaan. Mitään ei löytynyt. Ei yhtään mitään. Mutta täytyy sanoa, että se paksusuolen tähystys olisi ehkä ollut hyvä tehdä ennen lääkityksen aloittamista eikä sitten 1,5 vuoden kortisonin syömisen jälkeen, olisi voinut näyttää vähän erilaiselta..

Oireiden sitten pitkän sairastamisen jälkeen pikku hiljaa hiivuttua purettiin lääkitys ja olen saanut olla monta vuotta melkoisen rauhassa kyseisten vaivojen suhteen. Toki joka ikinen kerta, kun peukaloniveleni kipeytyy, pelästyn, että taasko se kaikki alkaa, mutta joskus viitisen vuotta sitten mun hoitosuhteet sairaalan poliklinikoille lopetettiin, kun todettiin mun olevan kaikin puolin taas ok. (olin yhtä aikaa hoidettavana sisätautien-, reumatautien, suu- ja leukatautien ja naistentautien poleilla.. )

Nyt on kuitenkin taas viime kuukausina alkanut sisälmykset osoittaa merkkejä siitä, ettei kaikki ole kunnossa. En mä nyt halua sen enempää kakkajuttuja kirjoittaa, mutta sanotaanko, että ikinä ei voi tietää koska ja missä mun vatsa päättää, että nyt hei helvetillinen kipu päälle ja se ei sitten helpota ennen kuin on paskonut itsensä tyhjäksi lähes päästä saakka. Kipu on todellakin kova ja siihen liittyy usein pahoinvoinnin tunne ja kamala kylmähiki. Kylpyhuoneen lattialla on tullut heijattua itseäni sikiöasennossa ilta jos toinenkin.

Kohtaukset olivat pitkään niin harvoja ja satunnaisia, että en niistä pahemmin huolestunut, mutta nyt oireilun selkeästi tihennyttyä olen koittanut alkaa pistämään syömisiäni ja oireilujani ylös. Pitkän aikaa meni niin, että mitään yhteistä nimittäjää en syömistäni asioista keksinyt, mutta pari viikkoa sitten thaikkuravintolakeikan jälkeen kivusta ilmoittaessani mieheni esitti kysymyksen: ”voisko se johtua sipulista?”

Niin, voisko se johtua sipulista? Tommi heti samalla kysymystä esittäessään googletteli asiaa ja löysi jostain infoa, että pujoallergiaan voi toisinaan liittyä ristiallergiana yliherkkyys myös mm. sipulille. Mä en ollut tällaisesta koskaan ennen kuullutkaan. Vastaan tuli myös prebiootti nimeltä inuliini, jota esiintyy luonnostaan mm. juurikin sipulissa, valkosipulissa ja parsassa ja voi aiheuttaa joillakin ihmisillä vatsavaivoja. (Niin no, ihan mikä vaan voi aiheuttaa joillakin ihmisillä vatsavaivoja.. ) Ja ainakin nyt viimeiset kerrat kun kohtaus on iskenyt, on ruokani hetkeä aiemmin sisältänyt sipulia.

Mä olenkin tässä nyt viime päivinä miettinyt, että millaisella ruokavaliolla sitä oikein alkaisi tätä asiaa tutkimaan ja kokeilemaan. Jättämällä nyt vaan kaikki sipulihommat pois (miten voi ihminen laittaa ruokaa ilman sipulia? Mä rakastan sitä!!) vai aloittaa ihan jollain super yksinkertaisella syömisellä ja lisätä aineksia sitten pikku hiljaa oloa kuulostellen?

Mikäli tämä nyt tuntuu tästä kovinkin vielä pahenevan, niin lääkärikeikkaahaan se sitten pukkaa, mutta ajattelin, että voisin nyt ensin koittaa vähän tutkiskella tätä asiaa ruokapäiväkirjan avulla. Olisi sitten lekurillekin lisää tietoa mikäli ei oireilu vähene ja vastaanotolle päädyn.

Paula Heinosen Vihdoinkin hyvä olo – Suolisto kuntoon ruokavalion avulla kirja tuli googletteluissani aika usein vastaan.. se kuulostaisi vallan meikäläselle sopivalta opukselta. Pitänee suunnata huomenna kirjastoon.

Tää on nyt vähän tällaista ääneen pohtimista, ja keskustelun herättelyä mikäli teistä kellään olisi kokemuksia samanlaisesta oireilusta tai siitä millaisella ns. koeruokavaliolla on sellaisen aiheuttajaa mahdollisesti lähdetty haarukoimaan.

Still alive

Enkös minä juuri edellisessä postauksessa manannut kaikkia treenivaatteiden ällöpirteitä ja positiivisia tsemppilauseita ja mikä slogan lahkeessani sitten kipittelin tänään sporttaamaan…  :D

trikoot-Nike/tennarit-Vans (saatu)

No, I just did it! Tottelin pöksyjen sanomaa ja hilasin itseni tänään Natan kutsumana Lautaasaareen Veto-salille thainyrkkeilytunnille siitäkin huolimatta, että olin ihan varma, että kohtaisin siellä loppuni rapakuntoisen kroppani yksinkertaisesti pettäessä minut. Mutta kuinkas sitten kävikään… siitä lisää välittömästi, kun saan Natalta hieman kuvituskuvia aiheeseen liittyen. Mutta koska olen tässä vielä julkaisemassa tätä pöhköä minipostausta, niin voinette päätellä, että kyllä minussa vielä henki pihisee.

En siis kohdannut loppuani nyrkkeilyhanskat käsissäni. Mutta ongelmainen ja viime päivinä lisääntyneesti kiukutellut olkapääni tuntui kyllä ottaneen touhusta vähän itseensä. Mitään kipua ei vielä itse treeneissä tuntunut, mutta nyt oikea olkapää ja olkavarsi ovat jälleen ihan tulessa eikä kivutonta lepoasentoa tunnu löytyvän. Nukkuminen ei tule olemaan helppoa.

Ehkä jotakin tästä mun liikuntailon metsästyksen etenemisestä kertoo se, että olkapään kipeytyessä mun eka huoli oli, että miten käy nyt painonnostotreenien ja, että toivottavasti tää ei estä mua uimasta. Pitäkää peukkuja, että olkapäävaivani olisivat tällä kertaa nopeasti ohimeneviä. Viime kesänä samojen kipujen ilmaannuttua jouduin kuvaustöistä hetkeksi sairaslomalle ja sain avun vasta kortisonipiikeistä ja fysioterapiasta. :P