Aihearkisto: Lajit

Identtiset kaksoset

kahvakuula4B

KUIN KAKSI (vaalenapunaista) MARJAA

Kahvakuula (raskas treeniväline) /     Veera (Rapakunnossa-bloggaaja)

Takana tosiaan Lastaamon starttikurssin kahvakuulatunti ja tykkäsin siitä kovasti. Kirjoitan ehdottomasti lisää aiheesta, mut nyt ei vielä irtoo, kun treenistä on vasta pari tuntia. Jäsentelen vähän ajatuksia ensin ja kuullostelen mitkä paikat tästä eniten kipeytyy.

Näin viikon viimeisenä päivänä kuitenkin itseensä tyytyväisenä on kerrottava, että siitä huolimatta, että tein tällä viikolla kaksikin reissua (olin risteilyllä ja tein viikonloppureissun miehen kanssa Helsinkiin), niin onnistuin silti treenaamaan kolme kertaa. Se on hirmu hyvä suoritus itselleni! Tällä viikolla ois tavoitteena neljä sportti-iltaa: kaks kertaa starttikurssia, punttikoulu ja sit vielä kahvakuulatunti, kun se niin mukavalta vaikutti.

Avainsanat: , ,

Keksivartalossa on tapahtunut kehitystä

Tiiättekö kuule mitä.. Tänään oli ehkä eka kerta, kun mua ei treenatessa ollut kertaakaan sellanen olo, että ”en pysty, en jaksa, loppuispa tää äkkiä!” tai muutenkaan silleen yleisesti vituttanut. Toki siinä kohti, kun tempaus tuntui taas kerran ihan ylivoimaisen vaikealta ja tuli epäonnistuneita suorituksia, niin teki mieli potkia tankoa ja kiukutti, mut se oli erilaista se ärsytys. Se oli sellaista ”jumalauta, mä haluun onnistua tässä!” eikä sellaista ”äää, tuntuu epämukavalta, haluun kotiin” -fiilistä. Ekaa kertaa mulla oli siis Punttikouluun mennessä lähtökohtaisesti positiivinen olo ja mä odotin innokkaasti mihin kaikkeen mä tällä kertaa pystyisinkään. Suunnaton ero siihen yleensä vallinneeseen ”en mä kuitenkaan jaksa mitään” -ajatusmaailmaan. En tiedä oliko tämä nyt vaan joku hetkellinen viiraus vai olisiko tästä tunteesta pysyvämmäksikin. Mä toivon jälkimmäistä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

positiivista fiilistä nostatti myös mun törkeän hienot sukat! Törkeän hienot Adidas Neon pääkallosukat löytyivät kuukauden takaiselta Berliinin reissulta ja harmittaa, etten ostanut näitä vain 3 € maksaneita pääkallomahtavuuksia kahta paria enempää.

Vaikka se tempaus tosiaan taas kerran pistikin irvistelemään ärsytyksestä (miten voi yks liike olla niin hemmetin vaikee???), niin päällimmäiseksi tunteeksi treeneistä jäi tällä kertaa onnistuminen. Mä nimittäin päätin miettiä vaan niitä asioita joissa huomasin edistyneeni ja joissa ylitin itseni. Tällä kertaa onnistumisen tunteita tarjosi takakyykky. Fiilistä nostatti ihan jo se, että huomasin keskivartalon (kirjoitin ensin, että keksivartalon, mutta sekin taitaa olla omalla kohdallani ihan relevantti termi) hallinnan parantuneen ja selän pysyvän kyykätessä paljon paremmin pystyssä kuin aiemmin.

Lisää tunnelmaa kohotti uusi takakyykkyenkka! 55 kiloa on kaikille true sporttaajille varmaan suurin piirtein avaimenperän paino, mutta meikäläiselle se oli suunnattoman ilon aihe! Tehtiin siis kyykkysarja jossa vähennettiin aina toistoja ja lisättiin painoja. Eli 5-4-3-2-1 toistoa tavoitteena löytää sinne ykköselle sitten se oma maksimi. Kaksi toistoa meni 50 kilolla ja ykkösen puristin sitten tuolla itseäni ilahduttaneella 55 kilolla. Mulla pyörii koko ajan mielessä, että ”toi on kyllä kaikkien muiden mielestä varmasti niin nolon onneton suoritus, ettei kannattais ehkä kenellekään kertoa”, mutta sitten taas toisaalta mä olen siitä itse niin ylettömän iloinen, että pakko fiilistellä ja muistuttaa, että kisaan tasan itseäni vastaan. Joka ikinen lisäkilo tarkoittaa, että kehitystä on tapahtunut!

Mä en melkein malttais odottaa seuraavia treenejä!

Avainsanat: , , ,

Let me put my gloves on

Niin että miten mä oikein selvisin siellä tiistain thainyrkkeilytunnilla? Pelkäsin rapakunnossani tuupertuvani nurkkaan jo kymmenessä minuutissa, mutta olin väärässä!

Pikkusen kyllä jännitti, että mitä tuleman pitää ja kun paikalle valui mun ja Natan lisäksi vain hyväkuntoisen näköisiä ukkoja, niin nolouspaniikki nousi vielä lisää, mutta sain onnekseni huomata pelkojeni olevan ihan turhia. Nata piti mulle ennen tuntia pikaisen ohjeistuksen peruslyönneistä ja -potkuista ja oli tunnillakin suureksi avuksi antaessaan hyviä neuvoja pitkin tuntia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tunti alkoi Vetosalilla klo 17.45 ja koin uskomattoman yllätyksen vilkaistessani kelloa seuraavan kerran klo 18.10. Olin siis heilutellut hanskoja ja hikoillut jo kokonaiset 25 minuuttia ihan täysin ajankulua huomaamatta. Kaikilla perhanan zumbabumbasössönsössöntunneilla mä vilkuilen seinäkelloa muutaman minuutin välein ja joudun aina toteamaan viisareiden kulkevan kiduttavan hitaasti. Lyönteihin ja potkuihin keskittyminen oli kuitenkin niin siistiä ja kivaa ja coolia ja jännää ja vaikka mitä, että aika lensi aivan kuin siivillä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tunti eteni siten, etä ensikertalaisenkin pysyi melko hyvin perässä. Ensin pelkkiä lyöntejä ja seuraavaksi hieman pelkkiä potkuja. Pikku hiljaa sitten kokeiltiin aina pidempiä ja monimutkaisempia sarjoja. Liikkeisiin ja tekniikkaan piti välillä keskittyä niin kieli keskellä suuta, että pää tyhjeni sellaisistakin perusasioista kuin vasen ja oikea. Siinä sitä vaan hölmönä tuijotti hanskojaan ja mietti, että millä räpylällä tässä nyt pitää tää homma aloittaa valmentajan antaessa ohjeen aloittaa vasurilla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ai että mä sitten näytän sorjalta, notkealta ja sporttiselta! :D

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vaikka muuten aika tuntuikin lentävän kuin siivillä, niin tunnin lopuksi tehdyt 3x 2 min sarjaa parin pitelemiin tyynyihin saivatkin ajan sitten jälleen hidastumaan. Pari siis sai määrätä tahdin ja käskyttää mitä lyöntejä ja potkuja halusi toisen tekevän ja millaisella tahdilla. Miten pitkä voikaan 2 minuuttia olla kaltaiselleni rapakuntoiselle mätisäkille!? Aivan saatanan pitkä. No, Nata oli sitten kiva ja himmattiin tahtia sen verran, että ehdin vähän miettimään tekniikkaakin. Minua huoletti kauheasti, että meneekö toi tunti nyt teräsmimmi Natalla ihan hukkaan, kun joutuu olemaan minun parina, mutta kyllä mä taisin sen saada lopuksi edes ihan vähän hikoilemaan vaatimalla potkuja toisensa perään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mitään itsensä satuttamista ei hommassa tarvinnut lainkaan pelätä. Hanskojen lisäksi käytössä oli säärisuojat eikä kaveria missään vaiheessa mätkitty ihan täysillä. Ensikertalaisena tahtoi kyllä voimankäytön hallinta olla yksi niistä hankalista asioista. Välillä Nata maanitteli lyömään lujempaa ja jossain välissä taas onnistuin mätkäisemään neitiä päähän vähän astetta mojovammin. Kaikilta vammoilta kuitenkin säästyttiin. Tai taitaa mulla olla yksi mustelma sääressä, mutta mähän oon siitä pelkästään innoissani! :D

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olin kokemuksesta kaikin puolin ihan fiiliksissä ja mieltä nostatti vielä entisestään valmentajalta ja eräältä toiselta treenaajalta saadut kehut, että pärjäsin loistavasti ensikertalaiseksi. Ihan sama vaikka olisivatkin sanoneet niin vain kohteliaisuudesta, niin tuli hyvä mieli silti.

Tunnin jälkeen relattiin Natan kanssa vielä Vetosalin alakerrassa sijatsevan Ladylinen infrapunasaunassa ja otettiin pikaiset löylyt perinteisessäkin hikimajassa. Olin ihan koko illan hillittömän hyvällä tuulella ja iloinen siitä, että Nata oli minut tuonne tunnille houkutellut. Jo kotimatkalla pitikin sitten naputella Googleen hakuja ”thainyrkkeily Pori” ja ”kuntonyrkkeily Pori”. Yhdessä seurassa oli alkeiskurssi harmikseni alkanut juuri helmikuun alussa eikä seuraavasta ollut vielä tietoa. Mutta pitää jatkaa selvitystöitä, sillä mulle tuntuis tällainen sporttaaminen sopivan kaikenmoisia jumppapumppia paremmin.

Jos ei se nyt vielä käynyt ilmi, niin kerrotaan nyt vielä, että TYKKÄSIN IHAN SIKANA!!!

Suuret kiitokset siis Natalle ja Vetosalille tästä superista sporttikokemuksesta!

Avainsanat: , ,