Aihearkisto: Hyvä olo

Ass to grass

Vaikka viime aikoina olenkin alkanut jo ihan viihtyä treeneissä ja sitä kauan perään kuuluttamaani liikunnan iloa on tosiaan jo hieman löytänyt, niin kyllähän se on niin, että jos ei kaikesta tekemisestä huolimatta huomaisi mitään kehitystä tai liikunnan tuomia hyötyjä, niin valitsisin varmasti edelleen joka kerta sohvan salille menon sijaan.

Nyt syksyn myötä on alkanut huomata kehitystä ihan siinä, että treeneissä käyttämäni kilomäärät kasvavat toki pikkuhiljaa. Se on toki kivaa ja motivoivaa innostaen salille kerta toisensa jälkeen vaikka välillä väsyttäiskin. Mutta yksi sporttaamisen aikaansaama kehitys fysiikassa on ollut tähän mennessä ylitse muun. Niin kiva kuin onkin, että jaksan nostaa enempi painoja kuin vuosi sitten, niin eniten hyötyä on silti ollut liikkuvuuden paranemisesta ja erityisesti kyykystä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kirjoitin helmikuussa vasta punttikoulun aloitettuani nolosta tilanteesta treeneissä, kun pelkkä kepin kanssa valakyykyn yrittäminen aiheutti nolon pyllähdyksen. Lähdin siis viime talvena todella jäykästä tilanteesta ja ass to grass -kyykky oli mielessäni vain lähinnä jotakin täysin saavuttamatonta. Pitkään mun kyykyt olivatkin treeneissä varovaista 90 asteen haparointia ja sekin oli tietysti vähäisillä voimilla jo raskasta.

Mutta kuulkaa. Se oli hieno tunne, kun liikkuvuus alkoi paranemaan ja itseluottamus omaan liikkuvuuteen ja lihaksiin kasvoi siihen malliin, ettei tarvinnut enää pelätä pyllähdyksiä. Sammakkovenytykset ja toistuva hengailu maljakyykkyasennossa sekä nilkkojen liikkuvuuden treenaaminen tekivät tehtävänsä ja jossain vaiheessa sitä vaan sai ilokseen huomata, että kyllä sen perseen sai maahaan halutessaan. Ja mikä parasta, sieltä pääsee ylöskin suht sutjakkaasti. Punttikouluun mennessänihän ainoa keino päästä ylös kyykystä oli perse edellä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ja miksikö sitten tällainen kyykky on niin mahtava asia? No esimerkiksi siksi, että slaavikkyykystä on tullut sittemmin paljon käyttämäni työasento. Huomaan hyvin usein kuvatessani hakeutuvani seisoma-asentoa matalemmalle ja aiemmin se tarkoitti joko istumaan heittäytymistä tai kovalla alustalla ikävältä tuntuvaa polvillaan oloa. Istualleen heittäytyessä on ylösnousu hitaampaa ja perseellään lattialla raahutuminen vähän hankalahkoa. Mutta kyykyn tultua elämääni kuvaaminen sujuu näppärästi kyykistellen eikä ylösnousukaan ole tosiaan enää samanlaista pungertamista kuin aiemmin. Siinä missä aiemmin jouduin laskemaan kameran lattialle kammetakseni itseni ylös ottaen tukea lattiasta kädellä nosutakseni ylös perse pystyssä, voin nyt dippailla itseäni kyykkyyn ja ylös nopeasti kamat kourassa.

Ei se ole asentona kauhean kaunis tuollainen jalat levällään kyykistely, mutta käytännöllistä se kyllä on. Ja kyllähän lehtikuvauskeikalla jossain kostealla metsämättäällä on kivempi kyykistellä kuin kastella persettä sinne istuutumalla.

Aivan selkeä liikunnan tuoma hyöty siis!!

PS. Hajosi muuten yhdet farkut tuossa ennen näiden kuvien ottamista, kun intouduin valakyykkyä ne jalassa kokeilemaan… No, hyvä syys hankkia uudet duunipöksyt. :D

Mainokset
Avainsanat: , ,

Erityisen elossa

 

Terkkuja Ylläkseltä! Ollaan täällä Re:fashion -blogiportaalimme työreissulla kuvaamassa video- ja kuvamateriaalia erästä yhteistyökamppanjaa varten. Saavuttiin lauantaina aamulla ja ollaan jo reilussa vuorokaudessa ehditty kokea vaikka mitä mahtavaa.

Itse ainakin olin eilen nukkumaan mennessä ihan fiiliksissä, sillä järjettömän siistillä Husky-ajelulla alkanut päivä päättyi ei enempään eikä vähempään kuin elämäni ensimmäiseen avantoreissuun!

avannossa

 

Olin etukäteen ihan varma, etten uskaltautuisi veteen. Ei minua niinkään kylmyys kammottanut, vaan pimeä tuntematon vesi. Saunomispaikkamme avanto oli kuitenkin onneksi paljon vähemmän pelottava kuin pikkuinen pimeä reikä mielikuvissani. Portaita pitkin pääsi pitkälle veteen, paikka oli kivasti valaistu eikä vesi ollut laiturin päässä uhkaavan syvää. Joten sinne minäkin sitten itseni kampesin enkä edes vain yhtä tai kahta kertaa, vaan kävimme Jonnan kanssa lillumassa hyytävässä vedessä loppujen lopuksi jopa kuusi tai seitsemän kertaa.

Sehän oli ihanaa!!! Eikä vesi ollut lainkaan niin kylmää kuin olin kuvitellut. Hyvänolontunne avannossa käymisen jälkeen oli aivan uskomaton. Tunsi olevansa jotenkin erityisen elossa. Tätähän joutuu varmaan tekemään mahdollisuuksien mukaan useamminkin!

Otin tänne mukaan ihan lenkkikamatkin ajatuksenani ehtiä tekemään juoksukoulun harjoitukset aikatulun mukaisesti. Mutta saa kyllä nähdä onnistunko tavoitteessani sillä ohjelmaa riittää. Vaikka mitään varsinaisia urheilulajeja ei suunnitelmissa olekaan (siis hiihtoa tai vaikka laskettelua), niin melko sporttista on meno kuitenkin. Eilinen Husky-reen ajaminen esimerkiksi oli ainakin ensikertalaiselle sen verran kovaa kokovartalohommaa, että tänä aamuna herätessa kyllä tunsi joka ikisen lihaksensa olemassaolon.

Seuraavaksi vuorossa pulkkailua ja ensi yö vietetään jäähotellissa. Sekin voi olla melko jännää!

 

-Saunan ja avannon tarjosi Ylläksen Yöpuu

Avainsanat: , , ,