Arkistot kuukauden mukaan: huhtikuu 2014

Vaihdoin leiriä

Kuten jo joskus aiemmin kerroin, niin mä en vaan jotenkin viihtynyt Lady Linella. Salilla ja pukkarissa oli jotenkin jotenkin hirveän unettava tunnelma ja mä envaan saanut salilla itsestäni mitään irti. En mä väitä, että saisin välttämättä missään muuallakaan, mutta nyt rahatilanteen ollessa aiempaa heikompi totesin, että on ihan järjetöntä maksaa kuukausittain sellaista summaa palveluista joita ei saa aikaiseksi käyttää riittävästi. Nyt kun alkuvuoden aikana selvisi lopullisesti sekin, että mun mielestä kaikki ryhmätunnitkin on suurimmaksi osaksi hanurista, niin Lady Linen jäsenyys osoittautui itselleni ihan turhasta maksamiseksi.

Haluan kuitenkin, että mulla on mahdollisuus mennä salille silloin harvoin kun siltä tuntuu. Ja parastahan on tietysti, jos sinne ei ole suunnattoman pitkä matka, jottei vaan ne kilometrit lannistais sitä pientä itävää salifiilistä.

Ratkaisu tupsahtikin sitten sopivasti lähes kotiovelle aika lailla samaan aikaan, kun tein päätöksen irtisanoa Lady Linen jäsenyyden. Poriin avattiin uusi Fitness 24 Seven -kuntosali ja sen sijainti on optimaalisesti n. 100 m päässä mun kotiovelta, joten päätin käydä vilkaisemassa paikat tänään.

 

Kuvankaappaus 2014-4-29 kello 22.51.55

 

Tilat olivat avarat ja valoisat, ja kuntosalilaitteiden lisäksi salilta löytyi myös erillinen tila vapailla painoilla harjoitteluun. Ja jos miesten seura ujostuttaa, niin naiset voivat sulkeutua omaan saliinsa. Sen tarkempaa tutustumista en ehtinyt nyt edes tehdä, mutta allekirjoitin sopparin samoin tein. Huhtikuun aikana liittymällä kun sai kortin hintaan 14,90 €/kk ekan vuoden ajaksi. (norm. 19,90 €). Ja kun irtisanomisaikakin on vain 2kk ilman mitään ’pakko olla ainakin vuosi’-sopimusta, ei tässä ole mitään kamalia riskejä, vaan tuolla hinnalla voi rauhassa nyt ottaa selvää, että viihtyisinkö tuolla yhtään paremmin.

Tänään en valitettavasti karmean oloni vuoksi päässyt uutta treenipaikkaa kokeilemaan ja ainakin pari päivää se asia saa vielä muutenkin odottaa, sillä huominen menee pikaisella Helsingin reissulla ja torstaille on sovittuna vappuhommia ystävien kanssa. Mutta toivottavasti olen perjantaina iskussa ja sopivalla mielellä ja pääsen tutustumaan paikkaan tarkemmin.

Käykö teistä kukaan Fitness 24 Sevenin salilla? Helsingissä niitä ainakin on useampikin. Oletteko viihtyneet?

Mainokset
Avainsanat: ,

Vinkki satakuntalaisille

Hohoi, kaikki satakuntalaiset! Puntti-Karhut järjestää ensi viikonloppuna päivän mittaisen painonnostoseminaarin, ja juuri tulleen tiedon mukaan siellä olisi vielä muutamalle osallistujalle tilaa. Jos painonnosto tai voimaharjoittelu ylipäätään kiinnostaa, niin täss olisi tarjolla tuhti tietopaketti loistavien valmentajien ja luennoitsijoiden johdolla. Mukana mm. huippunostaja Anna Everi!

Ilmoittautumiset osoitteeseen jluonila@gmail.com

 

Kuvankaappaus 2014-4-25 kello 21.01.51

Avainsanat: ,

Ei kipuu, ei hyötyy????

”Huonokuntoisuus on yleinen oire. Heikko fyysinen suorituskyky ilmenee rasitustilanteessa hengästymisenä tai uupumisena. Yleisin syy huonoon fyysiseen kuntoon on yksinkertaisesti liikunnan puute sekä tähän mahdollisesti liittyvä ylipaino (vastaan: syyllinen) tai tupakointi (vastaan: syytön). Kun elimistön hapen tarve rasituksessa lisääntyy, harjoituksen puutteessa oleva verenkiertoelimistö ei jaksa kuljettaa lihaksille riittävästi happea.” –terveyskirjasto.fi

 

Kuvauskeikka + kaunis ilma + matkaa n. 6 km + polkupyörä = Ihanaa!

Lisätään yhtälöön ihan helvetillinen puuskittainen vastatuuli ja tulos olikin ihan totaalisen läkähtynyt ja lähes itkua pidätellyt ämmä, joka ehti miettiä aika todella monta kirosanaa tuon matkan aikana. Eihän se mulle nyt mikään yllätys ja uutinen ole, että mun aerobinen kunto on ihan olematon ja surkea, mutta mä en jotenkin edes muistanut miten hirveältä se tuntuu, kun joutuu huohottamaan ihan verenmaku keuhkoista suuhun nousten ja tuntuu, ettei kärsimys lopu koskaan. Ei auttanut kuulkaa mitkään motivoivat mietteet, vaan lopputulema oli ainoastaan, että ”tää on ihan hirveetä kidutusta!!!”.

Mutta, koska kyse oli hyötyliikunnasta, jonka tarkoituksena oli viedä minut pisteestä A pisteeseen B tiettyyn kellonaikaan mennessä, ei ollut mahdollisuutta luovuttaa. En voinut pysähtyä, en kääntyä takaisin. Huvin vuoksi lenkkeillessä tai pyöräillessähän ei mikään muu kuin oma tahtotila (joka on siis arvatenkin heikko) ole esteenä keskeyttämiselle tai myötätuuleen kääntymiselle heti kun alkaa korpeamiskäyrä nakuttaa sietämättömiä lukemia.

Olen järjettömän mukavuudenhaluinen ihminen. Sänky, pehmeä peitto ja kirja houkuttelevat minua kymmenen kertaa enemmän kuin keuhkoja repivä pyörälenkki vastatuulessa. Olen nyt alkuvuoden aikana ehkä onnistunut ujuttamaan elämääni liikuntaa ihan kohtuullisesti aiempaan verrattuna, mutta kyllä sitä liikuntaakin leimaa lähinnä mukavuus. Olen tykännyt lajeista, joissa en oikeastaan huomaa urheilevani.

Painonnostossa ja uinnissa olen aloittelijana siinä vaiheessa, että kaikki ajatukset menevät tekniikkaan, eikä hengästymistä ja voimien puuttumisesta ehdi juurikaan ärsyyntymään. Mutta heti, jos pitäisi tehdä jotakin ns. monotonista, niin en ehdi muuta kuin huomaamaan keuhkojeni tilavuuden loppumisen ja sen, että reisilihasteni epätoivoisen tärinän. Ja sitten ei ookaan enää yhtään kivaa ja tekee heti mieli päästä takas kotiin peiton alle.

Aloinkin nyt sitten miettimään, että entä jos se kunto ei kohoakaan yhtään jos on kivaa. Jos juju onkin siinä, että kehittääkseen vaikkapa aerobista kuntoaan, niin kuuluis olla vähän tylsää ja raivostuttavaa ja vasta kun itku pyrkii silmäkulmaan, niin hapenottokyky kasvaa. Se on tämä luterilainen kärsimyksen kautta glooriaan ajatus. Ei kipuu, ei hyötyy jne.

Onko se niin? Onko tällaisen rapakuntoisen ok ihan vaan hakea sitä liikunnan iloa? Vai kuuluisko sitä väkisin repiä tippa linssissä vitutuksen  vallassa, jotta vois olla varma, että siitä on jotain hyötyä?

Siitä pyöräilymatkasta vielä. Kotimatka sujui sitten tietenkin leppoisammin myötätuulen tehdessä polkemisesta kepeää. Mutta kyllä minä sitten kotiin päästyäni mietin, että kyllä se kärsimys oli minulle varmasti kuitenkin vain hyvästä. Mutta en mä silti nyt lähtis samanlaiselle rundille, vaan paljon mieluummin meen vaan rauhalliselle kävelylle. Mut onks siitä mitään hyötyy???? :D

 

Avainsanat: ,