Back on track

Mun ei missään tapauksessa ollut tarkoitus pitää tällaista kuukausien taukoa tämän blogin päivittämisessa, mutta jotenkin se kesä vaan vei mukanaan ja sporttihommatkin hyytyi punttikoulun jäätyä juhannukselta kesätauolle. Töitä oli niin pirusti eikä helteetkään innostaneet minkäänlaiseen ylimääräiseen ruumiin liikautteluun, joten niinhän siinä kävi, että takaisin sportin pariin palasin vasta elokuun loppupuolella. Mutta, tässä sitä nyt taas ollaan. Salille on palattu, punttikoulun lisäksi uusiakin urheilumenoja kalenteriin merkitty ja nyt koitti vihdoin myös aika avata Rapakunnossa ja pistää tämänkin blogin pyörät jälleen pyörimään.

Näin keskiviikkona, 1. päivä lokakuuta, voin ilokseni kertoa, että tähän viikkoon on mahtunut jo kaksi treenikertaa! Hieman meinasi reidet huutaa armoa tänään punttikoulussa, kun eivät raukat olleet toipuneet vielä edellisen illan kyykyistäkään. Reidet ja persus hellänä ja muutaman viikon flunssa ja painonnostotauko takana eivät juurikaan valaneet kummoisia odotuksia punttikouluun allapäin hiipiessäni. Klo 18.00 toivoin vain kellon olevan pian seitsemän ja homman jo ohi.

Mutta vielä mitä! Kyllä sielä tangon ääresä tosiaan ärräpäät lenteli ja tuntui, että voimat riitä yhtään mihinkään, mutta niin vaan viime keväinen työntöenkka parani kilolla! Ja tempauksessakin tuntui kuin tangolle olisi vihdoin löytynyt oikea paikka lapojen tuntuessa aiempaa liikkuvammilta. Yritän siis taas keskittyä niihin asioihin jotka sujui aiempaa paremmin enkä niihin painoihin jotka eivät vielä nousseet.

Kovasti kuitenkin edelleen mietityttää urheilun parissa se, että meneekö se epämukavuuden tunne ikinä pois? Siis alkaako se homma tuntua kivalta sitten joskus, jos/kun kunto kohoaa? Kun nyt se vaan edelleen tuntuu aina siltä, että ”olispa tää jo pian ohi” siitäkin huolimatta, että laji olis ihan kiva. Mutta sitä huonosta kunnosta johtuvaa ja heti iskevää ”en helvetti jaksa..” -oloa ei vaan kestä. Argh!

Näyttökuva 2014-10-1 kello 22.56.13

Punttikoulu siis tosiaan on tuttua jo viime keväältä, mutta nyt lokakuuksi lisäsin liikkumistani ilmoittautumalla uuden porilaisen salin, Lastaamon, starttikurssille. Kahdeksan kertaa kestävällä kurssilla tutustutaan mm. crosstrainingiin, kahvakuulailuun ja kehonpainoharjoitteluun ja ajatus on, että startin jälkeen on helppo osallistua milel tahansa Lastaamon tunneille. Olin menossa kurssille jo syyskuussa ja ehdin yhden kerran silloin käydäkin, mutta kamala keuhkoihin painunut flunssa piti minua sen aikaa sivussa, että siirsin osallistumiseni lokakuulle ja aloitin kurssin uudelleen eilen.

Tällaisilla suunnitelmilla siis käynnistyi tämä syksy. Tavoitteet eivät ole muuttuneet mihinkään siitä kun blogin alunperin aloitin, se liikunnan ilo ois kiva löytää ja saada liikunta oikeasti pysyväksi osaksi arkea. Eli samalla tutulla linjalla jatketaan täällä blogissakin. Seuraavaksi kirjoituksen aiheeksi ennustan treenin jälkeistä lihaskipua ja siitä kitisemistä… jotenkin mä vaan saattaisin nähdä tällaisen asian juolahtavan mieleen viimeistään ylihuomenna… :D

Mainokset
Avainsanat:

4 ajatusta artikkelista “Back on track

  1. Kuorotipu sanoo:

    Mä uskon vahvasti siihen, että kun se oikea laji löytyy niin se on kivaa huolimatta huonosta kunnosta ja heikosta onnistumisesta. Itsellä 5 Body Ballet tuntia takana ja mä oon ihan hurahtanut. IKINÄ ei ole mikään jumppatunti oikeesti mennyt niin nopeesti, vaikka mulla on paska tasapaino, lihaskunto ja jalatkin menee askelissa ihan minne sattuu. Silti se vaan jostain syystä on tosi tosi kivaa :)

    • rapakunnossa sanoo:

      no kun mä tykkään esimerkiksi tosta painonnostosta tosi paljon, mutta ei se silti vie pois sitä epämiellyttävyyden tunnetta ja pelkoa siitä, että en jaksa tehdä treeneissä jotakin. :/

  2. Oxalis sanoo:

    Jeeee kiva kun ”palasit” :) Musta on alkanu tuntua, että liikunnasta voi todella tulla kivaa, kunhan se kunto vähän kasvaa! Salilla puuskutin puoli vuotta, kunnes kyllästyin ja taukoa tulikin yli puoli vuotta…. Tauon aikana oli kyllä urheiluhommia vähän, mutta huono kunto tuskastutti. Kai jotain pohjia oli hampaat irveessä tullu, koska nyt tänä syksynä on alkanu maistua! Ekat kaks viikkoa oli täyttä kidutusta kaiken sen säryn kanssa, vaikeroin vaan, kirosin ettei enää ikinä…mut nyt yhtäkkiä alkoi kahvakuula nousta ilolla, enkä tainnut tunnin aikana kun kerran vilasta kelloa, ja sillonkin totesin että onpa menny nopeesti! Luulot otetaan pois ensi viikolla, kun alkaa toiminnallinen voimaharjoittelu kahvakuulan lisäksi, huh… Tuun tänne sitten valittaa jos sattuu ja maha on tiellä eikä mikään olekaan kivaa :D Pessimisti ei pety vai miten se oli! No, viis viikkoa olis kuitenki sitä että ehtiipä muodostaa kunnon mielipiteen. Iloa sinne, oot aivan valtavan inspiroiva!!!

    • rapakunnossa sanoo:

      mä koitan nyt luottaa kans siihen, että kyllä tän on pakko pikkusen helpottaa kunnon kohotessa. Pitäis vaan nyt lisätä jotain aerobista liikuntaa jotta sais sitä kuntoa ja jaksamista. Mutta kun se on niin raskasta ja ei jaksa! :D

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: