Fitnessbuumista

Voi ei. Nyt se sit iski mulle tajuntaan, et mulla on ihan paska sporttiblogi. Mä en oo älynnyt ollenkaan tajunnu julkaista kuvia mun hanurista eikä mulla oo mitään lisäravinteitakaan. Puurokuvaakaan ei oo tainnu olla.  Myös oikeat tavoitteet puuttuu. Pitäis olla suunta kohti bikini fitness -kisoja. Kannattaakohan tätä blogia enää pitääkään, kun en oo kunnon sporttimuija. :(

No ei vaiskaan. Kunhan nyt vaan mielessäni naureskelin tälle Pakkotoisto forumin aloitukselle, josta alla pieni pätkä alusta.

”Fitness on nykyään sitä, että sulla on kuvia sun perseestä ja puurosta.”

En tiedä kuka hieno ajattelija tämän sanoi ensimmäisenä. Tietenkään ei voi yleistää, on naisia jotka vetävät tuolla saleilla todella kovalla asenteella ja isoilla painoilla. Mutta olen huvittuneena seurannut tätä ilmiötä ja naisten kuntosalikulttuuria:

– Jokaisella pitää olla tosiaan se oma blogi, jonne alkaa ilmestyä 2 viikon treenauksen jälkeen FUCK YEAH TRAIN HARD MOTHERFUCKER NO EXCUSES BITCH -tyyppisiä sloganeita ja kuvia maitorahkasta
– Lähes jokainen teinityttö kertoo heti tavoitteekseen fitness-lavoille nousemisen.
– Tärkeintä tuntuu olevan kireät treenivaatteet, mielellään Better Bodies -merkkiä. Ne jalassa sitten pyllistellään peilin edessä ja otetaan 100 kuvaa joista julkaistaan se jossa hanuri näyttää eniten ”insert cock here” -tyyppiseltä.
– Salille pukeudutaan seksikkäämmin kuin baariin. ”

Mutta noin kärjistetysti niin ihan samoja juttuja olen miettinyt kuin tuon keskustelun aloittajakin. Olen tässä välillä lueskellut sportti-, fitness- ja laihdutusblogeja ja mua oikeasti hämmästyttää se kisalavoille hinkuavien nuorten naisten määrä. Yhdessäkin blogissa kirjoittaja kertoi ylipainoa löytyvän viitisenkymmentä kiloa ja laihdutusurakka oli juuri alkamassa, mutta tavoite oli jo selkeänä ja se oli jotkut fitness-kisat ensi vuonna. Juu, onhan se hienoa, että on tavoitteita, mutta tuli vaan siinäkin kohtaa mieleen, että oiskohan se homma mielekkäämpää, jos latais itselleen vähän pienempiä ja realistisempia tavoitteita. Tai no, ehkäpä joillekin ihmisille sopii se, että suunnataan heti suurta vuorta valloittamaan, kun taas kaltaiseni mukavuudenhaluinen vässykkä käy salilla silloin tällöin saadakseen vähän lisää energiaa elämään.

Mua siis vähän kummastuttaa tämä meneillään oleva suuri fitnessbuumi ja ymmärrän kyllä hyvin tuota asioita kärjistänyttä keskustelun aloittajaa. Aika pitkälti kuvaillun mukaisena ilmiö nimittäin näyttäytyy. (Itsehän olen sillä tavoin osa tätä samaa ilmiötä, että vouhotan täällä blogissa ja somessa aina kun onnistun perseeni salille tai muuhun sporttihommaan raahaamaan, joten ihan saan nauraa myös itselleni. En pysty sporttaamaan, ellen julista asiaa koko maailmalle. :D) Mutta se mikä mua tässä hommassa siis kummastuttaa on se ns. totaalinen hurahtaminen. Yhtäkkiä elämä muuttuu pelkäksi punttisaliksi ja proteiinimäärien laskemiseksi. Kropan tarkkailu tuntuu ainakin näin aiheeseen liittyviä blogeja lukevan ihmisen näkökulmasta jo ihan maaniselta. Mietityttää, että kuinkahan monelle nuorelle naiselle kyseessä on vain yksi syömishäiriön ilmenemismuoto? Anoreksiasta osataan jo nykyään huolestua, mutta missä vaiheessa pitäisi huolestua kaverista, jonka ”kisadietti” vaan jatkuu ja jatkuu?

Nostan hattua kaikille niille, jotka jaksavat harrastaa liikuntaa riittävissä määrin pitääkseen itsensä terveinä. Itse vasta opettelen ja yritän löytää riittävää motivaatiota itsestäni huolehtimiseen. Mutta samalla myös mietin tämän ilmiön äärellä, että missä kohtaa menee se raja, kun terveellinen elämä muuttuukin epäterveeksi käytökseksi. Tasapainon löytäminen tuntuu olevan nykyään entistä vaikeampaa ja ääripäät jylläävät. Siinä kun toiset makaavat sohvaperunoina sipsipussi sylissä katsomassa töllöä, niin toiset taas piiskavaat itseään entistä pienempään rasvaprosenttiin ja laskevat syömisensä grammalleen ja näkevät silti omaavansa liaan pienen sixpackin ja liian littanan hanurin. Uskaltaisin väittää, että kumpikaan elämäntapa ei ole sellainen, että sitä voisi ylläpitää vuosikymmeniä pysyen terveenä ja järjissään.

 

 

 

 

 

Mainokset
Avainsanat: ,

15 thoughts on “Fitnessbuumista

  1. Jenni sanoo:

    Ihanan realistinen, mutta hauska postaus. Ja kylla, fitnessia tulee nyt ovista ja ikkunoista. Itsekkin spammaan sali- ja treenijuttuja SoMeen aika ahkerasti, etenkin oman innostukseni heratessa vuosi sitten oli varmaan jokainen Instagram kuvani salilta tai rahkan ja salaatin aarelta. Mutta onko siinakaan mitaan vaaraa? Onhan se sosiaalisen median tarkoituskin osittain, jakaa ja luoda tietynlaista kuvaa itsestaan. Ja itseani ainakin motivoi juuri muiden treenipostaukset niin Instassa kuin blogeissa. Nyt vuosi myohemmin on into viela korkealla, mutta en ole kylla kertaakaan pohtinut kilpailulavoille lahtemista ja en edes oikeastaan usko, etta minusta siihen koskaan olisi. Onneksi ei tarvitsekkaan olla!

  2. Arja sanoo:

    Mä olen yliherkkä kaikelle mikä viittaa pakonomaisuuteen. Koska kamppailen itse sen kanssa että elämä pysyy normaalina, kuntoilu terveenä ym. niin välillä en pysty edes naistenlehtiä lukemaan koska ”syö näin, tee näin” -jutut aiheuttaa mulle ongelmia. Ja jos ne aiheuttaa mulle ongelmia, mä olen kuitenkin jo yli 30, normaalipainoinen ja hyväkuntoinen niin hiivatti, mitä ne aiheuttaa mua puolet nuoremmalle joka etsii itseään. Olen huolestunut kyllä. Ilahdun tuttavapiirissä siitä, kun joku on laihtunut terveellä tavalla mutta jokin minussa pakottaa myös muistuttamaan siitä, että paino ei ole koko elämä ja muistathan syödä jne. Tiedän, tarkkailen tosi tarkkaan koska se on mulla verissä. Tarkkailen myös omia juttujani ihan samalla tavalla. Blogit tietty antaa vielä kaameemman kuvan koska sinne ei postata niitä päiviä kun maataan sängyssä tai ihan vaan normisti syödään perunoita ja kastiketta (syökö kukaa muu enää noita?). Lopetan saarnan. Kiitos.

  3. Jonna sanoo:

    Hah, oon ihan saman huomannu. Ite yritän raahata oman perseen salille sen 3-4 krt viikossa ja jos jonkun kerran teen sen matkan pyörällä nii ihan loistava fiilis. Itestä mukava lukea muitten reenaamisesta, mutta auta armias jos pitäisi itte alkaa jotain rustaamaan… Mutta joo saman oon huomannu et puuro ja perse kuvia aika paljo eri blogeissa näkyy nykysin paljokin

  4. maakariakka sanoo:

    Mainio postaus! Just sen takia kun tuo perse & rahka -buumi ärsyttää mä en voi edes käyttää sanaa elämäntaparemontti ilman, että aivot valuu korvista ulos :D Mulla on pienimuotoinen hyvinvointiprojekti, 50 kg ylipainoa ja 1,5 kg käsipaino, jolla teen 100 liikettä joka aamu ja tämä kaikki passaa mulle hyvin :)

    Mutta laitoin minäkin blogiini kuvan siitä 1,5 kg käsipainosta :D Eli mitä opimme tästä…

  5. Reetta sanoo:

    http://dontbesame.blogspot.fi/ mullahan on myös siis tämmönen paska treeniblogi ku ei ole kuvia maitorahkasta, pyllystä saatika tavotteita kisalavoilla ;D

  6. JennL sanoo:

    Itsellänikin tosiaan on tämä projekti päällänsä ollut nyt alkuvuoden (nimimerkillä: kolmen lapsen jättämä löllykkä pienemmäksi) ja ihan hienosti se on lähtenytkin käytiin.. lueskelin tuossa jossain vaiheessa blogeja, joissa puhutaan treenaamisesta ja liikkumisesta ylipäätään ja havaitsin saman ilmiön. Kanaa, rahkaa, puuroa, kanaa, rahkaa, puuroa, kanarahkapuurotehosekottimessamössöksijasuuhun jne… Jäin miettimään missä vaiheessa tuo menee jo överiksi. Nykyään ihannoidaan enemmänkin lihaksikkaita ja terveen näköisiä naisia kuin ylilaihoja ja se on mielestäni loistavaa, mutta liika on aina liikaa. Sallan viimeisin lauantaikarkki-postaus oli aivan loistava ja aiheeseen liittyvä :D

  7. pullamössöliikkuja sanoo:

    Todella hyvä kirjoitus! Olen paljonko miettinyt tätä meneillään olevaa fitness-buumia juuri noin, että missä se kultainen keskitie? Melkein tulee tunne ett ei saa salille mennä, jos ei ole jo valmiiksi timmis kunnos ja rautaa nouse raakasti, saati lenkkipolulla sitten löntystää ku nämä maratoonarit ja muut kevään villitsemät uusiss tiukoissa trikoissaan on vallannu koko tien. Tavalliseen elämään ei meinaa liikunta mahtua ollenkaan normaalisti, eli hyötyliikuntana, vaan sitä lähdetään suorittamaan jonnekin (autolla tietysti ensin pari kilsaa lämmittelyä).
    Aamun hesaris oli hyvä juttu sekaliikuntatunneista ja ihan ohimennen mainittu lause liikunnanopettajien taustoista olis mielestäni isommankin huomion ja tutkimuksen arvoinen. Miten liikunnasta voi innostua ja saada liikkuvan elämäntavan jos jo koulussa sitä suoritetaan verenmaku suussa ja keskittyen niihin muutamaan huippulahjakkuuteen?
    Kiitos Veera kun levität meidän normaalien liikkujien ilosanomaa kaikkien protskujauheblogien joukossa ;)

  8. IMAGE sanoo:

    Ai että! Sä se olet mahtis. :D
    Jep, rahkaa ja bebaa, fitnessii ja juoksareita. Se on nyt niin pinnalla. Hyvä että on, mutta se vaara on kyllä olemassa, että snadisti menee ehkä joillain överiksi. Toivotaan että ne(kin) blogit kertovat vain pienen osan elämästään, etteivät heidän elämänsä ihan täysin pyörisi rahkapurkin ympärillä… ;)
    Täällä vedetään rahkaa, puuroo, saldee, protskuu arkena tiukkaakin tiukemmin (niin varmaan!) ja lauantaisin kaikkea ihan muuta, kuten suklaata ja sushia. Se kuuluisa tasapaino pitää olla. Liikunnan ilo on löytynyt, ja juku että sitä kyllä on etsittykkin! Mutta etsivä löytää ja silleen. ;)

  9. Kirsi sanoo:

    Ihana blogi sulla, tavallisen tyllerön arkea ilman turhia teennäisyyksiä! Kiva seurata!

  10. no sanoo:

    niin se vaan on, että toisissa blogeissa puhutaan fitnessistä, toisissa läskeistä ja niistä luopumisen tarpeettomuudesta, toisissa on koko ajan vaatteita, toisissa meikkejä. en minä huolestuisi fitnessintoilun lisääntymisestä, enemmän minua huolettaa kasvava ylipainoisten määrä. Liekö se sen terveempää kerätä ympärilleen kolmeakymmentä ylimääräistä kiloa, esimerkiksi. ei niitä fitnesblogeja ole pakko lukea : D

  11. SV sanoo:

    Fitness on nyt muotia. Se menee ohi.

    Itseänikin kieltämättä ärsyttää jonkin verran tuo fitness-buumi, koska se vie pohjaa oikeilta harrastajilta ja varsinkin ammattilaisilta. Kaikki luulevat tietävänsä mitä fitness on, mut kuinka moni tietää oikeesti?!

    Sinällään buumi ei ole niin vaarallinen kuin esim. äärimmäisen laihuuden ihannointi. Ns. fitness-vartaloa kun ei saa syömättä jättämällä. Ja jos vähänkään noudattaa minkäänlaista oikeaoppista fitness-ruokavaliota, syö varsin monipuolisesti ja terveellisesti. Body-ruoka on puhdasta ruokaa, joka on hyväksi kaikille.

    Ruuan punnitseminen. Saan itsekin tästä milloin mitäkin muka nokkelia kommentteja, mutta en välitä niistä, koska kommentoijan ja mun kroppaa nopeasti, silmämääräisesti vertailemalla voi havaita kumpi punnitsee ruokansa ja mitä siitä seuraa. Punnitseminen ei ole välttämätöntä, mutta jos tähtää painonhallintaa ja terveelliseen ruokailuun, mielestäni ruoka kannattaa punnita, ainakin jonkin aikaa. Monet hämmästyvät, kun näkevät, paljonko esim. 100g broileria todella on ja punnitsematta lautaselle olisi tullut tuplamäärä tavaraa. Kuitenkin kylläisyydentunne saavutetaan punnituilla, suositusten mukaisilla määrillä.

    Mulla on tavoitteena fitness-kisat. Mulla ei ole blogia. Kuvailen ahteriani ja muuta kroppaani säännöllisesti. Kuvia jaan ainoastaan valmentajalleni. Somessa jaan lähinnä hyväksi todettuja ruokaohjeita, joita voi toteuttaa kuka tahansa ruokavaliosta riippumatta. Viime aikoina olen promonnut lähinnä vehnätöntä elämää omiin kokemuksiini perustuen. Joskus julkaisen salikuvan Facebookissa, mutta silloin kysymys on hassuttelusta tai jostain fiiliskuvasta. Teen tätä kuitenkin vain itselleni ja itseni vuoksi. En tavoittele fitness-elämäntavallani mitään muuta, kuin terveyttä, hyvää oloa, tyytyväisyyttä omaan kehooni, treenaamisen tuottamaan nautintoa sekä yleistä hyvinvointia. Kisoihin on aikaa kaksi vuotta, mutta joka hetki on mentävä täysillä, jos haluaa tavoitteen oikeasti saavutta. 50kg ylimääräistä rasvaa kehossa + kisat vuoden päästä tuskin tulee tapahtumaan, mut jos jotakin se motivoi edes vähän terveempään elämään, niin sehän on hyvä juttu. Kuitenkin tärkeintä mielestäni on, että jokainen löytäis sen oman juttunsa ja tekis asioita oma hyvinvointi tärkeimpänä motivaattorinaan.

  12. Mari sanoo:

    ” Ortoreksia (terveellisen ruuan pakkomielle) ei ole virallinen diagnoosi, vaan kuuluu epätyypillisiin laihuushäiriöihin. Ortoreksiassa sairastunut pyrkii orjallisesti oikeaoppiseen ja terveelliseen ruokavalioon (teoriat, dieetit), minkä seurauksena elimistö saattaa kärsiä tiettyjen ravintoaineiden puutteesta. Ortoreksian ja anoreksian välinen rajankäynti on usein veteen piirretty viiva. ” Lähde: Syömishäiriöliitto-SYLI ry

  13. paulakoo sanoo:

    Totta! Ja kuten säkin totesit, myös mä olen oda tota buumia mut oon pyrkiny lähiaikoina himmaamaan esim ruokavalion suhteen: kyllä mä voin joskus herkutella ihan kunnolla. Koska omaks ilokseni mä reenaan:) enkä o pyrkimäs kisoihin. Ei ihmisen kyllä kannata rääkätä ittees liikaa.. ja pitkällä aikavälillä ja realistiset tavotteet tosiaan! Ite oon pufottanu 30 kiloo 4vuodessa. Kun vaan vähäsen muutti elämäbtapoja askel kerrallaan, sai joskus herkutellakin ja nyt ihan mietin; mites hitossa se paino onkaan musta lähtenyt:D

  14. Ärrävika sanoo:

    Tänään mä sen tein, nimittäin aloitin blogin. Laihdutettavaa on paljon, mutta Rapakunnossa-blogisi on kyllä rohkaissut julkaisemaan muitakin kuin kasvokuvia itsestä! Tuoreessa postauksessani killuukin nyt ennen-jälkeen -kuva, mikä hirvittää kyllä vieläkin. Mahtava blogi sulla!

    http://www.lily.fi/blogit/mumblejumble

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: